Kuri se olla pitää...

Maanantai, pitkä päivä töissä, polkupyöräilyä pimeässä ja sateessa, ja sitten pitäis raahautua vielä salille..? Olin vakaasti pakannut salikamat aamulla mukaan. Päivällä mieleeni ilmestyi sitten pieni, salakavala ajatus "jos en meniskään, väsyttää eikä huvita yhtään. Ja ihan kohta on joulukin."

Kyllästyin jahkailuuni, ja kysyin itseltäni: "Haluanko elää kuin urheilullinen, hoikka nainen, joka haluan olla, JA lähteä treenaamaan, vai haluanko tosiaan ihan oikeasti elää kuin laiska sohvaperuna, joka ei viihdy kropassaan?" Päätös tuli helposti, enkä sen jälkeen antanut itselleni enää lupaa tai mahdollisuutta alkaa perua. Ja nyt olen tyytyväinen, että tein sen kunnon lihaskuntotreenin! Näitä lisää! :)

Tavoite

Kaikkialla sanotaan, että projektilla pitää olla selkeä tavoite. Minulla se on hoikempi kroppa, jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi. Olen tajunnut lykkääväni hommaa koko ajan eteenpäin. "Sitten ensi viikolla, ensi maanantaina tai ensi vuonna minä syön tosi kevyesti ja liikun paljon." Mut just nyt tänään en haluaisi, haluan vielä vähän nauttia...

Mutta ei se vain mene niin. Lisäksi sanotaan, että tavoitteet on käännettävä selviksi teoiksi. Siksi minä otankin ensi viikon teemaksi sopivan, kohtuullisen annoskoon etsimisen. Muita muutoksia en tee, sillä sehän on vielä jouluviikko! Ja toiseksi, aion pitää painoni samana joulun herkutteluista huolimatta. Viime jouluna se onnistui hyvin, ja aion toistaa saman taas.

Niin, ja liikunnasta: tämän viikon saldona:
Luistelua 1,5 h
Työmatkapyöräilyt 5x 40 min (5km suuntaansa)
Astangajooga 1h
Aaerobik 0,5 h + jumppapallolla lihaskuntoilua 0,5 h

Ihan ok, tosin vielä vähän tuossa olisi lisäämisen varaakin. Tänään opettelimme luistelusssa piruettiin lähtemistä, huippukivaa!

Tästä se lähtee!

Blogin kirjoittaminen siis. Elämäntapojen muutoksen ja laihduttamisen aloitin jo syksyllä 2010. Olen 26-vuotias nainen Espoosta. Valmistuin yliopistosta puolitoista vuotta sitten, jolloin myös muutin yhteen avokkini kanssa ja aloitin vakituisen työn.

Olen ollut lähes koko elämäni ajan ylipainoinen. Kiivastahtinen opiskeluvuosi kostautui jonkinlaisena työuupumuksena. Yritin silloin helpottaa oloani syömällä. Iltani kuluivat sohvalla telkkaria katsoen ja napostellen jatkuvalla syötöllä. Lähinnä karkkia, mutta jos sitä ei ollut, melkein mikä vain muukin kävi. Lopulta en jaksanut enää. Sen tajuttuani ja hyväksyttyäni aloin toipumaan pienin askelin. Liikunta, perhe ja ystävät olivat tärkeitä apureita, kun aloin pelastamaan itseäni. Nyt ne ajat ovat jo kaukana, mutta muistoksi siitä jäi kuusi ylimääräistä kiloa vyötärölle.

Painoin siis pahimmillani 78,6 kg. Se on paljon 158 senttiä pitkälle (tai siis pätkälle...) Silloin olin jo auttamattomasti lihava, myös BMI:llä mitattuna. Yritin taas laihduttaa, mitä olen käytännössä tehnyt jo 15-vuotiaasta asti jatkuvasti, tosin vaihtelevalla tarmolla. Kymmenen vuotta on pitkä aika olla tyytymätön omaan kroppaansa!

Kerran aikaisemmin olen onnistunut laihduttamaan onnistuneesti 8 kiloa. Se oli kuitenkin tiukan kalorienlaskennan (800 - 1200 kcal päivässä) tulos. Kituuttamista, ja kaikkea muuta kuin kivaa. Podin kaikesta syömisestä huonoa omaatuntoa.

Myöhemmin, olen koittanut laihduttaa maltillisemmin ja melkein nautiskellen. Tulokset olivat pitkään hyvin olemattomia. Kun olin saanut muut asiani jätjestykseen, aloin päästä irti napostelusta. Lisäsin liikuntaa ja kasviksia ruokavalioon. Pienensin annoskokoja, ja todistin kuukauden karkkilakolla itselleni, että pystyn elämään ilman karkkia.

Nyt painoni on pysynyt heinäkuusta lähtien vakaasti 72 kg:n tienoilla. Voihan jumitus... Mutta tästä lähdetään taas alaspäin, sen olen päättänyt! Haen blogista vauhtia tähän kymmenen kilon urakkaan. Silloin painaisin 62 kiloa, mikä on juuri normaalipainon ylärajalla BMI:n mukaan. Haluan pitää kropastani.