Olen kiukkuinen ja ärtynyt. Pahuksen vaaka ei ole hievahtanut vieläkään yhtään alaspäin, vaan kehtasi vielä tänä aamuna kertoa minun lihoneen. 70,6 kg. Mitä ihmettä?
Olen liikkunut ja syönyt pääsääntöisesti hyvin. Olen lomalla, enkä ole edes stressaillut. Kuukautiset on loppumaisillaan, eikä minun pitäisi olla turvoksissa. Itkettää. Ja turhauttaa! Ei tämän pitäisi olla tälläistä sentään. Voihan kiukku!
Mutta en minä vielä lopeta. En. Vaa'an on pakko olla väärässä, ja pitemmällä välillä painoni pitäisi laskea. En ole tehnyt niin paljon väärää, että olisin lihonnut.
Ainut mitä voin tällä hetkellä tehdä, on mitata itseni, ja unohtaa vaaka. Uskoa siihen, että suunta on vaa'asta huolimatta oikea. Nyt olisi tosi helppo ajatella, että koska teoillani ei näköjään ole väliä, on ihan sama, mitä teen. Eli sama, vaikka jättäisin liikkumatta tai alkaisin herkutella. Mitä väliä? Jos se lukema kuitenkin vain kasvaa, niin mitä järkeä tässä on?
*pitkä huokaus*
Ne mitat:
Rintojen korkein kohta 100 cm
Rinnanympärys 88 cm
Vyötärön kapein 83,5 cm
Maha, levein 96 cm
Lantio 102 cm
Reisi (paksuin kohta) 61,5 cm
Käsivarsi 33 cm
Pitäisiköhän heittää se vaaka roskiin?
Aloitan ainakin aamupalalla - ei ole järkevää aloittaa epätoivoista syömälakkoakaan. Miten vaikeaa voi olla alittaa tuo seitsemänkympin rajapyykki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti