Motivaatio vuoristoradalla

Edellisen postauksen jälkeen motivaationi ja uskoni onnistumiseen ja pystymiseen katosi hetkessä taivaan tuuliin. Lähdin kolmen päivän työmatkalle Italiaan, pastan ja leivosten luvattuun maahan. Tietenkään en ehtinyt liikkua, muuta kuin pakolliset siirtymiset hotellilta kokoushuoneeseen, ravintolaan ja nukkumaan. Ne sentään kävelin. Kotiin päästyäni tunsin kropassani vehnäjauhojen aiheuttaman turpoamisen. Seuraavat puolitoista viikkoa meni hyvin epävarmoissa fiiliksissä. Paino ei tippunut, ja vähän väliä tuntui olevan nälkä. Tuskastuin. Onneksi olin kuitenkin jo saanut jotain tapoja selkärankaan asti, sillä kävin liikkumassa ja yritin syödä pienempiä ruoka-annoksia. En kuitenkaan uskonut sillä laihtuvani.

Tällä viikolla olo on ollut jotenkin surkea ja alakuloinen. Aiemmin olisin hoitanut alakuloani ja tylsyyttä karkilla. Nyt en tehnyt sitä. Osittain varmaan siksi, että olen jo paljon aiemmin pyytänyt avokkiani huomauttamaan nätisti, jos alan napostelemaan karkkia. Se tavallaan toimii, mutta silti huomaan välillä suunnittelevani, miten voisin syödä karkkia häneltä salaa... Tosi terveellinen ajatusmalli! Toivon kuitenkin, että tämä on vain välivaihe matkalla siihen, että opin elämään ilman tarvetta "lääkitä" itseäni karkilla. Olen jo löytänyt jotain helpottavia konsteja, kuten musiikin ja mielen tyhjentämisen ajatuksista. Mutta joskus on aikoja, jolloin mikään muu ei tunnu auttavan.

Vime päivinä olen keskittynyt iltaisin omaan jaksamiseen, palautumiseen ja rentoutumiseen. Se kannatti, sillä tänä aamuna heräsin erittäin hyvällä ololla. Tunsin itseni upeaksi, hehkeäksi ja jopa hoikaksikin. Uskaltauduin sitten käymään puntarilla ekaa kertaa Italian työmatkan jälkeen. 71,0 kg. Tuijotin lukemaa hämmästyneenä. Kaiken tuon turvotuksen, väsymyksen, jopa itseinhon ja luottamattomuuden keskellä olin laihtunut kahdessa viikossa 1,6 kiloa.

Aika hiljaiseksi vetää. Olin niin väärässä. Tuohan on hyvä tulos! Jos saan tällaisen tuloksen aikaan silloin, kun en luota itseeni ja omaan pystymiseeni, niin mitähän saisin aikaan luottamalla itseeni ja onnistumiseeni?

Alkuvauhdit

Laihdutus on lähtenyt hyvin käyntiin. Syömistä seuraan kalorilaskurin avulla edelleeen, olen jäänyt siihen melkein koukkuun. Liikuin tällä viikolla 4 kertaa (luistelua, spinning, body pump ja reipas kävely), mihin olen tyytyväinen. Joulukilot ovat jo hävinneet, mutta tästä se urakka vasta alkaakin. Motivaatio on ollut hyvä, eikä ole liiemmin ollut himoja tai ongelmia syömisen kanssa. Olen sallinut itselleni pienet määrät herkkuja, jos niitä on tehnyt mieli. Esimerkiksi eilen halusin kermalikööriä. Otin nättiin pikkulasiin 1 ruokalusikallisen likööriä, ja nautiskelin sen hitaasti sohvalla. Hämmästyneenä totesin, että sehän riitti tyydyttämään himon!

Aiemmista laihdutusyrityksistä poiketen olen nyt kiinnittänyt huomiota siihen, että saan tarpeeksi kuitua, ravintoaineita ja proteiinia. Eli pyrin syömään monipuolisesti ja paljon kasviksia. En juurikaan säästele kaloreita illalle, vaan syön kunnon aamupalan ja lounaan, kun aiemmin koitin valita niille vain mahdollisimman kevyitä juttuja. Ja sehän ei toiminut, kun illalla oli kova nälkä, ja ratkesin tyydyttämään energiantarpeen karkeilla. Hölmöä, sillä niistähän ei edes saa niitä kehon kaipaamia ravinto- ja rakennusaineita. Nyt ei ole ollut mitään tuollaisia ongelmia. Olen saanut pidettyä päivässä keskimäärin 500 kcal vajeen (välillä vähän enemmän, välillä vähemmän). Olo on hämmästyttävän hyvä, ja huomasin ajattelevani, että näinhän voisi jatkaa vaikka loppuikänsä! Eli, näissä fiiliksissä on hyvä jatkaa. :)

Kalorit syynissä

Olen laskenut kaloreita useasti aiemminkin. Useimmiten kuitenkin väärin, kun olen syönyt liian vähän (mm. pitkään alle 1200 kcal). Kuvittelen hanskaavani ruokien energiasisällöt, mutta ei se taidakaan pitää paikkaansa. Illalla olo oli levoton, ja teki mieli syödä. Luulin syöneeni sopivasti, tai ehkäpä liian vähän, mikä olisi oikeuttanut vielä kivan iltapalan. Olinpa väärässä.

Paikkasin levottomuuden syöttämällä ruoat Kiloklubin laskuriin. Rehellisyys kannattaa, ajattelin. Toki tulos on vain suuntaa antava, mutta hämmästyttävä silti. Olen syönyt tänään 1700 kcal. Se on vähän liikaa, koska en ole liikkunut tänään lainkaan. Pöh. Luulin olleeni fiksusti, mutta näköjään sisäinen laskurini kaipaa päivittämistä...

Hyvä uutinen on se, ettei tuo nyt sentään ihan huono tai toivoton tulos ole. Sillä en kuitenkaan pääse toivomaani vauhtiin. Tällaiset tarkistuslaskennat taitavat olla paikallaan aina silloin tällöin!

Edit: sisäinen hifistelijäinsinöörini heräsi, ja tilasin kokeilumielessä kalorilaskurista pari viikkoa käyttöaikaa. Iskin saman ruokalistan sinne, tuloksena 1400 kcal. Vielä hämmentävämpää. Tämä vastaa kyllä paljon paremmin omaa arvaustani. Toisaalta, kalorilaskuri antaa myös matalamman suosituksen kokonaisenergiamäärästä laihduttajalle. Eli ehkä tulos on lopulta tavallaan sama. Kalorilaskuri on siitä kivempi, että siellä näkyy myös hh-proteiini-rasva-jakauma.

Voihan flunssan poikanen

Iski se sitten vain minuunkin. Olin vakaasti päättänyt mennä liikkumaan, mutta väsynyt olo ja 36,9 asteen lämpöily vakuuttivat, että tänään onkin varmaan parempi levätä. Ja huoltaa kehoa muuten, eli tarpeeksi hyvää (sekä laadultaan että maultaan) ruokaa ja kevyttä joogaamista. En aio tulla kunnolla kipeäksi! Spinning saa jäädä odottamaan parantumista.


Ja minähän lupasin, että joulukilot/turvotukset lähtevät yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin. Tänään aamupaino oli 73,2 kg, mikä on jo 0,7 kg vähemmän kuin eilen. Kumpa varsinainen laihduttaminen olisi yhtä helppoa... ;)

Kliseitä

Päätin jo ennen joulua, että joulun ja välipäivien minirentoiluloman jälkeen aloitan tiukemman jakson. Nyt saa riittää tämä puolen vuoden painon jumitus! Vähän myöhemmin tajusin, miten kliseinen tuo päätös on. Mutta noh, olkoon vaan. Otetaan ilo irti kaikista tsemppikeinoista. :)

Tarkistin tänä aamuna joulun ja välipäivien lomareissun tuhot: 2-3 kg lisää. En kuitenkaan stressaa niistä, kun ainakin vuosi sitten ne lähtivät jo parissa viikossa pois. Saapahan vähän alkuvauhdin tuntua tähän hommaan. Värväsin itselleni apuun myös avokkini, joka lupasi muun muassa tarkkailla, etten vie kiristelyä liiallisuuksiin ja menetä mielenterveyttäni...

Palasimme tosiaan eilen lomalta kotiin, ja tänään aloitin kiristelykauden. Paljon kasviksia, kohtuulisesti hedelmiä, proteiinia ja tarpeen mukaan vähän hitaita hiilihydraatteja. Liikuntaa ja unta säännöllisesti ja tarpeeksi. En ole täyslakossa mistään ruoka-aineesta, mutta mietin syömiseni vähän etukäteen ja peilaan niitä tavoitteeseeni. Annoskoko on erityistarkkailussa, ja hilaan sitä hiljalleen pienemmäksi. Tänään tämä on ainakin ollut melko helppoa ja kivutonta. Eihän se ole vasta kuin yksi päivä, mutta on se silti hyvä alku.