Edellisen postauksen jälkeen motivaationi ja uskoni onnistumiseen ja pystymiseen katosi hetkessä taivaan tuuliin. Lähdin kolmen päivän työmatkalle Italiaan, pastan ja leivosten luvattuun maahan. Tietenkään en ehtinyt liikkua, muuta kuin pakolliset siirtymiset hotellilta kokoushuoneeseen, ravintolaan ja nukkumaan. Ne sentään kävelin. Kotiin päästyäni tunsin kropassani vehnäjauhojen aiheuttaman turpoamisen. Seuraavat puolitoista viikkoa meni hyvin epävarmoissa fiiliksissä. Paino ei tippunut, ja vähän väliä tuntui olevan nälkä. Tuskastuin. Onneksi olin kuitenkin jo saanut jotain tapoja selkärankaan asti, sillä kävin liikkumassa ja yritin syödä pienempiä ruoka-annoksia. En kuitenkaan uskonut sillä laihtuvani.
Tällä viikolla olo on ollut jotenkin surkea ja alakuloinen. Aiemmin olisin hoitanut alakuloani ja tylsyyttä karkilla. Nyt en tehnyt sitä. Osittain varmaan siksi, että olen jo paljon aiemmin pyytänyt avokkiani huomauttamaan nätisti, jos alan napostelemaan karkkia. Se tavallaan toimii, mutta silti huomaan välillä suunnittelevani, miten voisin syödä karkkia häneltä salaa... Tosi terveellinen ajatusmalli! Toivon kuitenkin, että tämä on vain välivaihe matkalla siihen, että opin elämään ilman tarvetta "lääkitä" itseäni karkilla. Olen jo löytänyt jotain helpottavia konsteja, kuten musiikin ja mielen tyhjentämisen ajatuksista. Mutta joskus on aikoja, jolloin mikään muu ei tunnu auttavan.
Vime päivinä olen keskittynyt iltaisin omaan jaksamiseen, palautumiseen ja rentoutumiseen. Se kannatti, sillä tänä aamuna heräsin erittäin hyvällä ololla. Tunsin itseni upeaksi, hehkeäksi ja jopa hoikaksikin. Uskaltauduin sitten käymään puntarilla ekaa kertaa Italian työmatkan jälkeen. 71,0 kg. Tuijotin lukemaa hämmästyneenä. Kaiken tuon turvotuksen, väsymyksen, jopa itseinhon ja luottamattomuuden keskellä olin laihtunut kahdessa viikossa 1,6 kiloa.
Aika hiljaiseksi vetää. Olin niin väärässä. Tuohan on hyvä tulos! Jos saan tällaisen tuloksen aikaan silloin, kun en luota itseeni ja omaan pystymiseeni, niin mitähän saisin aikaan luottamalla itseeni ja onnistumiseeni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti